Tekstit

Maailman helpoin kauraleipä

Kuva
Me suomalaiset taidamme olla aikamoista leipäkansaa ja meidän perhe ei ainakaan ole siitä poikkeus. Ruisleipää menee monta pussia viikossa ja parhaimmillaan se maistuu leikkeleen ja runsaiden kasvisten kera paahdettuna. Hyvin usein kuitenkin on tilanne, että leipä on loppu ja olisi kiva saada sitä helposti tuoreena,vaikka keiton kylkeen. Teen paljon itse leipää ihan juuresta asti, mutta arkena ei kertakaikkiaan ehdi. Se on enemmän sellaista viikonloppuun kuuluvaa leppoisaa ajanvietettä. Olen vuosia tehnyt näissä tilanteissa helppoa vuokaleipää ja haluisinkin nyt jakaa ohjeen myös muille. Helppous perustuu siihen, että ainesosat löytyvät (melko varmasti) kaapista ja tekemiseen ei tarvitse kuluttaa aikaa - se tulee kuin itsestään. Kaiken lisäksi siihen tulee suhteellisen suuri osa kuiva-aineista kauraa, joten terveellisen kuidun määräkin on suurempi. Ainekset: 3dl kevytmaitoa 1 pss kuivahiivaa ripaus sokeria 1 tl suolaa loraus öljyä 1,5 dl kaurahiutaleita 4,5 dl

Tietoa lisää vai taitoa enemmän?

Kuva
Oli hieno lukea tämän viikon uutisista, kuinka jo alakouluissa aletaan opettamaan terveystietoa - ja taitoa. Elämme maailmassa, jossa erilaisia arkikäyttäytymiseen vaikuttavia trendejä tulee ja menee. Sosiaalinen media mahdollistaa ympärivuorokautisen toisten elämän seuraamisen ja vertaamisen. Kun ei ole mitään todellista hätää, päivitellään vaikka postimerkin tyyliseikkaa tai Teemu Selänteen ajatuksia. Lapset juoksevat kunnianhimoisissa harrastuksissa ja vanhemmat taiteilevat viikko kerrallaan logistiikan kanssa enemmän kuin Keskon ja Inexin tavaraliikenne yhteensä. Kaikelle tavalliselle jää kovin vähän aikaa. Tiedättekö, sellaiselle kotoilulle, yhteisille ruokailuhetkille, ulkoiluretkille, pelailulle, leikille jne. Toistamme päivästä toiseen tapoja ja ruutineja, joita emme välttämättä edes tiedosta. Ja yhden asianhan tiedämme kaikki: vanhojen, juurtuneiden toimintatapojen muuttaminen se vasta vaikeaa on. Monelle arki on yhtä ärsykkeiden katkeamatonta ilotulitusta. Samaan aik

Mitä jos kulkisitkin minun polkuani?

Kuva
Meillä jokaisella on omanlaisemme askel, uniikki tapa kävellä ja tallaamme kaikki polkua, jota kukaan muu ei ole sellaisenaan kulkenut. Olen monesti miettinyt, miksi ihmiset haluavat olla ilkeitä tai välinpitämättömiä toisilleen? Uskon vilpittömästi siihen, että meillä kaikilla on kaipuu rakastaviin ja tyydyttäviin ihmissuhteisiin. Miksi sitten työelämässä, naapurusten kesken tai kotioloissa viha, katkeruus ja epäluulo ovat kuin uusi musta? Opimme koulussa kirjoittamaan, laskemaan ja lukemaan, mutta kuka meitä opettaisi tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa? Ihmissuhdetaidot eivät ole yhtään sen vähäpätöisempiä, vaan mielestäni elämänhallintataitojen kanssa niitä testataan  työssä, vapaa-ajalla, kesälomalla ja työmatkalla, nuorena ja aikuisena. Eräänä päivänä ajoin autoa ja kuuntelin radiota. Toimittaja jututti erästä soittajaa hetken (en edes muista mihin aihepiiriin liittyen) ja puhelun lopuksi keski-ikäisen kuuloinen naistoimittaja tokaisi tälle reippaalle nuorelle miehelle että

Couscous- salaatti

Kuva
Ihanaa lauantai-iltaa! Ensimmäinen viikonloppu aikoihin, kun on mahdollisuus tehdä melkein mitä vain! Ihanaa! Viimeiset kuukaudet ovat olleet melko rankkoja pitkien työpäivien ja opintojen viimeistelyjen ansiosta ja vapaa-aika on ollut kortilla. Tänään oli pitkästä aikaa mahdollisuus suunnitella päivä vain hetken mielijohteesta, joten sen tein. Mielestäni erityisen ihana päivä: aamulla Hesari kaikessa rauhassa, hieman isompi viikkosiivous, pyykin pesua, parin tunnin ulkoilu auringossa,leipomista ja ruoanlaittoa. Ei siis mitään kovin ihmeellistä, mutta tuntuipa vaan kiireetön aika hyvältä, kun sitä on ollut viime aikoina vähemmän. Saman efektin saattoi huomata ihmisten kasvoilta tänään lämmittävien auringonsäteiden alla. Siksi ne juuri tuntuvatkin niin hyvältä, kun takana on pitkä ja pimeä talvi. Tein iltasyömiseksi hieman couscous-salaattia, vähän ikään kuin kokeilumielessä muutamia tulevia juhlia varten. Maistoin sitä tuossa tehdessäni ja siitä tulikin melko hyvää. Ajattelin jakaa

Ole kaunis ja rohkea

Iloista vuoden alkua! Levolliset ja voimaannuttavat pyhät ovat takana ja uudenlainen arki on tuota pikaa edessäpäin. Alkuvuosi on aina jollain tavalla uudistumisen aikaa. Olen tehnyt tuossa syksyn aikana tiivistä yhteistyötä eri alojen yrittäjien kanssa ja tutkinut heidän sielunelämäänsä ja voimanlähteitään työssä ja työn ulkopuolella. Eräs asia, mikä on omassa elämässäkin ollut monen onnistumisen taustalla ja jäänyt erityisesti mieleeni,on rohkeus. Ja en puhu nyt sanaan yleisimmin liittettävistä merkityksistä, kuten pelkäämätön, uskalias, uhkarohkea tai epätavallinen. Tarkoitan itseasiassa sellaista rohkeutta, mistä koko sana juontaa juurensa (eng. courage/lat. cor = sydän). Tällöin se tarkoittaa enemmänkin rohkeutta puhua tai tehdä asioita sydämestään. Sen tyyppinen rohkeus näyttelee omassa elämässä hyvin isoa roolia. Ihailen sydämeltään rohkeita ihmisia, monessa hetkessä olen kiitollinen omasta rohkeudestani ja toisinaan toivon sitä lisää. Tärkein tähänastinen oppi on, että se

Hitaasti hyvää tulee!

Kuva
Ota pala leipää ota se vastaan niin kuin tarttuisit kädestä ystävää. Ota muutama muru uskoa ja toivoa, muutama jyvä kaikkea hyvää. Ota niin paljon rakkautta kuin käsiisi mahtuu. Ota ja maista niin kuin suudellaan. Ota leipä vastaan, kun leipä annetaan. Opi leivän laulu: Vain murrettu leipä on kokonainen leipä. – Tommy Tabermann Lämmin leipä ystävälle viemisiksi Viikonloppuaamun aamiaiselle Keiton kylkeen Alkupalaksi bruchettan muodossa Evääksi metsäretkelle Siinä joitain hetkiä, jolloin leipä maistuu erityisen hyvälle. Arkena pyrin syömään leipää vain rukiin muodossa, ehkä palan aamiaisen yhteydessä, mutta viikonloppusin on kyllä aika ihanaa paistella tuoretta leipää aamiaispöytään. Omiin leipiini käytän millon minkäkinlaista seosta eri jauhoista, leseistä, rouheista ja siemenistä. Joskus sinne saattaa eksyä esim. kuivattua karpaloa ja pähkinöitä. Kuivatuista hedelmäsekoituksista, yhdessä siementen kanssa,

Arvostus, kunnioitus ja kultaiset säännöt

Nykyään puhutaan paljon ihmissuhteiden perusarvoista siviilielämässä ja yhtä lailla työelämätaitojen yhteydessä. Ihmisiin vetoavat inhimilliset, pienet, hyvät teot toisia kohtaan, joita sitten mm. sosiaalisessa mediassa jaetaan ja tykkäillään ahkerasti. Yritysjohtajat puhuvat läsnäolosta ja kommunikaation tärkeydestä ja tirauttavat ehkä pari kyyneltäkin jonkin mehukkaan tarinan kera. Onnellisuustukimuksia julkaistaan tuon tuosta, joissa kaikissa korostuu kiitollisuus, toisten auttaminen ja omien vahvuuksien tunnistaminen. Kuinka paljon nämä näkyvätkään todellisessa arjessa? Kauniita asioita kaikki ja ikävä kyllä sanat eivät kyllä aina riitä tekoihin asti.  Hyvin tärkeänä perusarvona näen ainakin itse toisen ihmisen kunnioittamisen. Kunnioittaminen syntyy avoimuudesta, rehellisyydestä, kuuntelemisesta, avoimesta vuorovaikutuksesta, hyvästä käytöksestä ja oikeudenmukaisuudesta. Nämäkin ovat niitä kuuluisia kauniita sanoja niin kauan, kunnes rehellisyys näkyy pelkäämättömänä ja avoimena